Päivä lastensuojelussa

Maanantai. Uusi viikko käyntiin. Eväät matkaan ja töihin. Ihan ensimmäiseksi töihin päästyäni kuulen, että yksi talon nuorista on edellisenä yönä lähtenyt karkumatkalle ollessaan kotilomalla. Huoli hiipii heti mieleen. Puhelin kiinni, kukaan ei ole saanut yhteyttä aamupäivän jälkeen. Nuori vielä vieras, vasta pari viikkoa talossa ollut, eikä kenelläkään ole kunnolla käsitystä nuoren voinnista ja mietteistä.

”Huoli hiipii heti mieleen.”

Puheluja soitellaan sinne ja tänne. Kukaan ei ole kuullut mitään. Huoli kasvaa entisestään. Turhaan yritän monen muun tavoin saada nuorta puhelimitse kiinni, puhelin ei ole päällä. Samalla kuitenkin täytyy tehdä normaalit iltavuoroon kuuluvat työt ja olla muiden talossa olevien nuorten kanssa. Koko ajan takaraivossa on kuitenkin huoli karkumatkalla olevasta.

Iltavuoron lopulla ei edelleenkään ole mitään uutta tietoa. Kukaan ei ole kuullut nuoresta, eikä häntä missään nähnyt. Yövuoroon tulevalle annetaan ohjeet, miten toimia, jos nuori palaakin yön aikana. Huoli on jokaisella ohjaajalla suuri.20181012_101448

Joskus päivä lastensuojelussa on tällainen. Useimmiten kuitenkin päiviin mahtuu paljon hyvää, iloa ja onnistumisen kokemuksia niin nuorille kuin ohjaajillekin. Niiden avulla jaksaa tällaisetkin maanantait.

Hanna Paavilainen, ohjaaja, lastensuojelulaitos

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s